Miten Hankintameno Olettamaa Sovelletaan Käytännön Esimerkissä

✅ Hankintameno-olettamaa sovelletaan myyntivoiton laskennassa, kun alkuperäinen hankintahinta ei ole tiedossa—verohyöty voi olla merkittävä!

Hankintameno-olettaman soveltaminen käytännössä tarkoittaa veroilmoituksessa käytettävää menetelmää, jossa myyntivoiton laskemiseen käytetään oletettua hankintamenoa, mikäli todellisia hankintamenoja ei pystytä osoittamaan tai ne ovat epäselvät. Käytännön esimerkissä tämä tarkoittaa sitä, että myyntihinnasta vähennetään tietty prosenttiosuus oletettuna hankintamenona, jolloin saadaan laskettua verotettava myyntivoitto.

Tässä artikkelissa käymme läpi hankintameno-olettaman laskentaperiaatteen ja esitämme konkreettisen esimerkin, miten tätä sääntöä sovelletaan käytännössä. Lisäksi annamme vinkkejä, milloin on edullisempaa käyttää oikeita hankintamenoja ja milloin oletettua hankintamenoa. Tarkastelemme myös verotuksen näkökulmasta, miten voit optimoida verotusta hyödyntämällä hankintameno-olettamaa.

Hankintameno-olettaman perusteet

Hankintameno-olettamaa voidaan käyttää esimerkiksi osakkeiden, kiinteistöjen tai muiden omaisuuserien myynnin yhteydessä. Se tarkoittaa, että myyntihinnasta voidaan vähentää tietty prosenttiosuus oletettuna hankintamenona, mikä helpottaa verotuksessa myyntivoiton laskemista, jos alkuperäisiä hankintakustannuksia ei ole dokumentoitu.

Yleiset hankintameno-olettaman prosentit

• 20 % – kun omaisuutta on omistettu alle 10 vuotta (esimerkiksi osakkeet)
• 40 % – kun omaisuutta on omistettu yli 10 vuotta

Nämä prosentit ovat yleisiä esimerkkejä, mutta verosäännökset voivat vaihdella omaisuuserästä riippuen.

Käytännön esimerkki

Oletetaan, että henkilö myy osakkeita 50 000 eurolla, ja osakkeiden hankintameno ei ole tiedossa.

1. Omistusaika on alle 10 vuotta, jolloin hankintameno-olettama on 20 %.
2. Oletettu hankintameno = 20 % x 50 000 € = 10 000 €
3. Myyntivoitto = 50 000 € – 10 000 € = 40 000 €
4. Tämän 40 000 euron myyntivoiton perusteella lasketaan verot.

Jos todellinen hankintameno olisi ollut esimerkiksi 30 000 euroa, sen käyttäminen voisi olla verotuksellisesti edullisempaa, koska myyntivoitto olisi tällöin 20 000 euroa. Näin ollen kannattaa aina vertailla todellisten hankintamenojen ja hankintameno-olettaman vaikutusta verotukseen.

Milloin käyttää hankintameno-olettamaa?

• Kun hankintamenoja ei pystytä dokumentoimaan tai ne ovat epäselvät.
• Kun oletettu hankintameno on suurempi kuin todelliset hankintamenot, jolloin verotettava voitto pienenee.
• Kun halutaan yksinkertaistaa verotuksen laskentaa erityisesti monimutkaisissa omistussuhteissa tai useissa eri hankinnoissa.

Toisaalta, jos todelliset hankintamenot ovat korkeammat kuin oletettu osuus, kannattaa käyttää todellisia kuluja verojen minimoimiseksi.

Eri omaisuuslajien hankintameno-olettaman käyttökelpoisuus ja rajoitukset

Hankintameno-olettama toimii arvokkaana työkaluna erityisesti silloin, kun alkuperäisiä hankintakuluja ei ole dokumentoitu tai ne ovat epäselviä. Tämän oletuksen avulla verovelvollinen voi määritellä myyntivoiton verotettavan osuuden yksinkertaistetusti, mikä säästää aikaa ja vaivaa verotuksen valmistelussa.

Omaisuuslajit, joissa hankintameno-olettamaa voidaan soveltaa

• Osakkeet ja muut arvopaperit: Yleisin soveltamisala, jossa hankintameno-olettama on suosittu, koska alkuperäisen hankintamenon selvittäminen voi olla vaikeaa esimerkiksi perintö- tai lahjatilanteissa.
• Kiinteistöt: Voidaan soveltaa tietyissä tilanteissa, mutta kiinteistöjen kohdalla tulee olla erityisen tarkkana, sillä niiden arvonmuodostus voi vaihdella huomattavasti.
• Rahastoyksiköt: Hankintameno-olettamaa käytetään myös sijoitusrahastojen myyntivoittojen verotuksessa, mikä helpottaa verotuksen laskentaa.

Rajoitukset eri omaisuuslajeilla

Hankintameno-olettaman soveltaminen ei ole rajatonta, ja on tärkeää tuntea eri omaisuuslajien erityispiirteet:

1. Osakkeet: Hankintameno-olettamaa voi käyttää esimerkiksi 20 %:n tai 40 %:n oletuksella, riippuen siitä, miten kauan omaisuutta on pidetty. Jos osakkeita on pidetty yli kymmenen vuotta, hankintameno-olettama on 40 %, mikä on verotuksellisesti edullista.
2. Kiinteistöt: Kiinteistöjen kohdalla hankintameno-olettamaa sovelletaan usein vain, jos alkuperäistä hankintahintaa ei pystytä osoittamaan. Usein kuitenkin todelliset hankintakulut ovat dokumentoitavissa, jolloin olettama ei ole tarpeen.
3. Rahastot ja muut sijoitukset: Rahasto-osuuksissa hankintameno-olettama voi olla 20 % tai 40 %, mutta verottaja suosittelee säilyttämään kaikki ostokuitit, sillä ne voivat oikeuttaa todellisten kulujen vähennyksiin.

Käytännön esimerkki: osakkeiden myynti

Kuvitellaan että henkilö myy osakkeita, joille ei löydy alkuperäisiä ostokuitteja. Hän on omistanut osakkeet yli kymmenen vuoden ajan. Tällöin voidaan soveltaa 40 % hankintameno-olettamaa, eli hän voi vähentää myyntihinnasta 40 % arvosta olettamana hankintamenoksi. Näin ollen hänen verotettava myyntivoittonsa lasketaan seuraavasti:

Tämä menetelmä helpottaa merkittävästi verotuksen ilmoittamista tilanteissa, joissa todellisten kulujen selvittäminen on haastavaa.

Suositukset käytännössä

• Säilytä aina alkuperäiset ostotiedot mahdollisuuksien mukaan, sillä ne voivat pienentää verotettavaa voittoa todellisilla kuluilla.
• Hyödynnä hankintameno-olettamaa erityisesti silloin, kun dokumentaation puuttuminen aiheuttaisi merkittävää lisätyötä.
• Arvioi omaisuuslaji huolellisesti ennen olettaman soveltamista, sillä esimerkiksi kiinteistöjen kohdalla tarkemmat arvonmääritykset voivat olla tarpeen.

Usein kysytyillä kysymyksillä

Mikä on hankintameno-olettama?

Hankintameno-olettama on verotuksessa käytettävä menetelmä, jolla osakkeiden myyntivoitto lasketaan oletusarvoisesti, jos todellisia hankintamenoja ei ole tai niitä on vaikea todentaa.

Milloin hankintameno-olettamaa voi käyttää?

Hankintameno-olettamaa voi käyttää, kun osakkeita myydään ilman tarkkoja ostohintoja, esimerkiksi perinnön tai lahjan kautta saadun omaisuuden myynnissä.

Kuinka hankintameno-olettama lasketaan käytännössä?

Hankintameno-olettama lasketaan yleensä prosenttiosuutena myyntihinnasta, esimerkiksi 20 % tai 40 %, riippuen omistuksen kestoajasta.

Mikä ero on 20 % ja 40 % olettamalla?

Jos osakkeet on omistettu alle 10 vuotta, käytetään 20 % olettamaa, yli 10 vuotta käytetään 40 % olettamaa, mikä pienentää verotettavaa voittoa.

Voinko valita käyttää hankintameno-olettamaa vai todellisia kustannuksia?

Kyllä, verovelvollinen voi valita kumpaa menetelmää käyttää, mutta yleensä kannattaa valita se, joka johtaa alhaisempaan veroon.

Toivomme, että tämä selvensi hankintameno-olettaman käytön perusteita! Jätäthän kommenttisi alle ja tutustu muihin verkkosivustomme artikkeleihin, jotka saattavat kiinnostaa sinua.